LINNOITE OLE SUOJANI

Porvoon sotilasalueen ja MPK ry:n Porvoon paikallisosaston 20.-22.4.2001 järjestämän Tähti 2001-harjoituksen linnoituskurssin koulutuskohteena oli koneellisesti kaivettavien taisteluasemien rakentaminen. Kurssilaiset rakensivat harjoituksessa taistelijaparin linnoitetun taisteluaseman (poteron) sekä pätkän tuettua taisteluhautaa.

Harjoituksen johtajan eversti Raimo Mannisen mukaan linnoituskurssi otettiin mukaan sen vuoksi, että linnoittamisosaaminen on välttämätöntä kaikille joukoille niiden suojatessa toimintaansa. Harjoituksen tarkoituksena oli havainnollistaa joukkojen ja työkoneiden yhteistyötä, selvittää linnoittamiseen tarvittavaa kone- ja miestyömäärää sekä opetella suojarakenteiden mittoja ja toteutustekniikkaa.

Joka toiselle kuoppaa…

Harjoituksen aluksi suunniteltiin taisteluaseman sijainti ja merkittiin se maastoon. Kaivuutyö tehtiin osaksi lapiotyönä, osaksi käyttöön saadulla kaivurilla. Harjoituksessa käytettiin pientä pyörillä kulkevaa Bobcat-kaivuria. Tämä pieni työkone suoriutui kaivuutyöstä varsin hyvin, koska taisteluaseman maasto oli helppokulkuista ja pehmeää kaivaa.

Kaivuutyön aikana pientä konetta jouduttiin kuitenkin siirtämään useasti eri puolille kaivantoa työn edistyessä, minkä vuoksi työn tehokkuus kärsi. Ongelmaksi vaikeammassa maastossa tulee koneen liikkuvuus, kauhan ulottuvuus ja kaivurin teho. Konekuskin mielestä linnoitustyöhön soveltuvin kaivurityyppi olisi järeä tela-alustainen ja kääntyvärunkoinen kaivuri, jolla on suuri ulottuvuus.

Halki, poikki ja pinoon

Linnoitteen rakentamiseen käytettiin järeää sahatavaraa ja paksua rautalankaa. Normaalisti linnoitteiden puutavara olisi pyöreää ja se saataisiin lähiympäristöstä, mutta tässä harjoituksessa metsän kaataminen ei olut mahdollista. Kohteessa ei käytetty nauloja eikä muita kiinnitystarvikkeita. Rautalangan avulla linnoitteen seinärakenteet sidottiin kiinni ja tuettiin kapeiden kaivantojen avulla useiden metrien päähän. Tällä menetelmällä rakennelmaan kohdistuvat rasitukset siirretään ympäröivään maaperään.

Kattorakenteissa käytettiin useana kerroksena kiveä ja hienoa maata. Ampumasektorille määritetyn ampuma-aukon suojaksi vieritettiin suuria kiviä ja kokonaisuus maastoutettiin pienemmillä kivillä ja hienoilla maa-aineksilla. Tuloksena on etu- ja yläpuolisilta rakenteiltaan suojaava sekä seinämärakenteiltaan joustava ja myötäävä linnoite.

Hyvin suunniteltu, puoliksi tekemättä

Linnoituskurssin vetäjä yliluutnantti Olavi Pohjolainen totesi harjoituksen olleen hyvin konkreettinen ja opettavainen. Linnoitteiden ennakkosuunnittelu on tehtävä huolella. Asemien sijoitus vaikuttaa työmäärään ja maastoutuksen onnistumiseen ratkaisevasti. Paikan valinnassa on tärkeää huomioida maastoon sijoittumisen lisäksi peruskallion korkeusasema. Maastoutuksen kannalta linnoitteen suojarakenteet eivät saisi nostaa maanpintaa ympäröivää maastoa korkeammalle. Myös pohjaveden korkeus ja kaivantojen salaojitustarve on selvitettävä.

Linnoitteen suojaukseen ja maastoutukseen käytettävät maamassat ovat huomattavan suuria, jonka vuoksi koneen käyttö on perusteltua työn nopeuden ja tehokkuuden kannalta. Harjoituksessa tehtyyn taistelijaparin linnoitettuun taisteluasemaan ja siihen liittyvään tuettuun juoksuhautaan kului tehokasta työaikaan noin seitsemän tuntia. Rakennettaessa suuri määrä samanlaisia rakenteita toteutuksen tehokkuus lisääntyy rakennustekniikan oppimisen myötä sekä ketjuttamalla  työvaiheet siten, että ne eivät mene päällekkäin (Sampo Martiskainen).